Ja tervetuloa seuraamaan ihan tavallisen nelilapsisen perheen äidin arkea erinäisten haasteiden parissa. Lähinnä ajattelin kirjoitella aiheesta jonka kanssa taistelen kokoajan; laihdutus ja sokerista irti pääseminen. Siihen lisäksi vielä työssäkäynti ja perheen pyöritys :D
Mun piti aloittaa ihan toisesta aiheesta mutta törmäsin makkarin yöpöydällä lojuvaan kirjaan josta haluan ehdottomasti kertoa ja aloittaa sillä tarinani :)
Olen kärsinyt monen monta vuotta sairaalloisesta sokeririippuvuudesta. Ajoittain se oli jotenkuten hallinnassa (kai) ja ajoittain taas lähti käsistä ihan totaalisesti.
Sokeripommi irti sokeririippuvuudesta
Muutaman kerran asiasta ihan lääkärissäkin mainitsin kunnes kolmannella kerralla kohdalle
osui ihana lääkäri joka otti ongelmani tosissaan. Hän suositteli mulle tuota kyseistä kirjaa ja sen avulla mä olen nyt kuudetta viikkoa porskuttanut ilman sokeria! Ja puhutaan nyt ihan sokerisokerista.
Eli ei karkkia, ei pullaa jne..
Mulla tämä viimeisin pahin vaihe taisi kestää muutaman viikon. Mä siis elän aikamoista aaltoliikettä kokoajan. Saatan viikkoja noudattaa terveellistä ruokavaliota ja urheilla kunnes taas repsahdan ja sokeri vie. Silloin ei millään ole mitään väliä. Meidän kylässä on kolme kauppaa joista saatoin jokaisesta hakea pari kertaa päivän aikana jotain karkkia. Erittäin tervettä. Autossa kerkesi hyvin vetää patukan tai pari ja kun tulin kotiin piilottelin loput ja söin salaa. Oikein odotin aamua ja töihinlähtöä jolloin sai rauhassa syödä...
Sitten mä totesin että jatkuva laihduttaminen saa riittää ja yritän toisenlaista lähestymistapaa.
Ongelma on ensin poistettava. Eli tuo riippuvuus. Siitä täytyy päästä ensin eroon ja vasta sitten voi rakentaa päälle uutta ja tervettä minää. Luulen että motivaatio pysyy myös kohdillaan. Laihduttamisesta sen verran että olen elämäni aikana käynyt jos minkälaisissa vaakalukemissa. Joskus on ollut taulussa 114kg ja joskus 64kg. Ja nuo molemmat lukemat on saavutettu viimeisen 10 vuoden sisällä. Nyt ollaan lähempänä pienempää lukemaa mutta silti vielä liian kaukana siitä.
Tämä sokeririippuvuus on sellanen aihe josta mun mielestä puhutaan liian vähän. Itselläni ensimmäinen viikko ilman oli hirveää. Päätä särki ja pari kolme yötä heräsin tuskan hiki päällä. Olin tosi kärttyinen ja väsynyt. Sitten tuli seuraava viikko ja fyysiset oireet pikkuhiljaa helpotti. Sen jälkeen jäi mentaalipuoli. Ton kirjan avulla mä siitäkin kuitenkin pääsin eteenpäin. Toki vielä ei olla mitään voitettu. En mä uskalla yhtä pientäkään palaa ottaa.
Tähän aamuun herätessäni mä päätin että tänään on hyvä päivä kaivaa kaapista lenkkarit ja ehkä vähän yrittää vaikka jumpata. Vaikka ihan niillä pienilläkin painoilla... ;) Kaikkea ei voi saada heti. Se on myös asia joka mun oikeasti täytyisi oppia.
Mutta näillä eväillä eteenpäin ja kiitos jos jaksoit lukea. =)
Ensi kerralla voisin kirjoitella vaikka omasta parin vuoden takaisesta kokemuksestani Superdieetistä ja sen sellaisesta! :)
Mari
